MALPIN PALSTA 23.2.2012
Kannattaa käydä eläintarhassa
Menneinä viikkoina Inkkariheimolle on taas sattunut ja tapahtunut. Jämsässä pelatun vierasottelun mieleenpainuvin tilanne Kapteeni Rantalan viimeistelemän jatkoaikaosuman lisäksi oli palstanpitäjän taklauksesta liikkeelle lähtenyt mielenkiintoinen episodi. Tapahtumat saivat alkunsa, kun kaksi Jämsänkosken Ilveksen pelaajaa yritti nukuttaa Inkkareiden taitoniekka Mika Pykälistön. Tuplataklauselle kävi kuten itävalmisteiselle ohjukselle, eli se harhautui pahasti maalistaan. Pommituksen aikana toinen jämsäläisistä kuitenkin menetti mailansa, mutta samanaikaisesti kiekko valui sopivasti hänen jalkoihinsa. Kaveri päätti alkaa pelaamaan kiekkoa jaloillaan. Jolloin ajattelin, että nyt on hyvä paikka istuttaa paikallinen Shefki Kuqi. Tämä kaveri kuitenkin päätti yht`äkkiä alkaa hamuilemaan Titaniaan jäänpinnasta, jolloin luonnollisesti hän isona miehenä joutui menemään polvilleen, jotta ulottuisi mailaansa. Samalla hetkellä kaveriin jysähtää meikäläisen liukumiina ja kaveri luhistuu hetkeksi jäänpintaan.
Sieltä noustessaan korsto on kuin uusi poika, ikää n. 5 vuotta. Itkupotkuraivari alkaa — hän yrittää repiä meikäläiseltä pään irti. Päätä repiessään hän mölyää omituisesti ja tilannetta sivusta seuraava Pykälistö repeää totaalisesti nauramaan. Naurunremakka havahduttaa purkuhommissa olevan jämsäläisen ja kaveri huutaa: ”älä sielä naura yhtään, sää oot seuraava!!” Tilanne rauhoittuu, mutta taklattu kaveri mölyää edelleen: ”woe vittu, se taklas mua kupoliin!”.
Tuomarit tulevat ohjaamaan allekirjoittaneen ja mölyapinan jäähyaitioiden puolelle ja vielä tälläkin matkalla hän mölyää: ”miks sie taklassit miuu selkää!?!” Koitin sitten sanoa kaverille, että ”koita nyt päättää taklattiinko sua päähän vai selkään?” No sieltä tuli vastaukseksi jo tuttua mölinää, joten päätin demonstroida kaverille hänen käyttätymistään tilanteessa. Rupesin siis konttaamaan keskiympyrässä pitäen samalla epämääräistä meteliä. Tämä riitti sekä vihollispelaajalle, että tuomareille. Tuomari tuli ohjaamaan minut kädestä pitäen jäähyboxin puolelle ja viholliskaveri lähti pukukopin puolelle häpeämään. Täytyy kyllä myöntää, ettei omakaan käytös aivan mallikasta ollut, mutta toivottavasti ainakin yleisö tykkäsi.
Toinen mielenkiintoinen tapahtuma tapahtui kotiottelussa Valkeakosken Kiekko-Ahmaa vastaan. Ottelustahan ei latausta puuttunut, siitä piti huolen jo se, että moni sulkapää on joskus edustanut koskilaisia. Löytyyhän Inkkareista peräti viisi entistä Ahmakapteenia.
Itse otteluhan eteni luonnollisesti taitavamman Intiaaniheimon määräämässä tahdissa, mutta erään ylivoiman aikana toisen erän lopussa tapahtui allekirjoittaneelle taas kummia. Ylivoiman aikana luimuttelin erästä Ahmapeluria melko mukavasti, joten päätin ystävällisesti ilmoittaa hänelle, että turhaan täältä sitä kiekkoa haet, se menee jo tuola toisella laidalla.
Tässä kohtaa tuli aikoinaan safarilla saatu kokemus erilaisten eläinten kanssa työskentystä tarpeeseen. Loppusummerin pärähtäessä olin luistelemassa pois kentältä pukukopin puolelle, kun joku tarttui paidankauluksestani kiinni ja ääntelehti vihaisena ”uga gaga hjuka!”. Onneksi olin oppinut safarilla, että juuri tuolla tavalla gorillat ääntelevät, kun haluavat banaania. Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ollut tarjota kaverille mättöä ja koitin sönköttää, että ”Stig Wetzell ate my bananas.”, mutta eihän se sitä ymmärtänyt ja jatkoi ääntelyään koko matkan pukukoppiin. Matkalla ystävällinen ahmavalmentaja tuli onneksi tulkiksi ja minun tulkinnan mukaan käänsi kaikki ääntelyt minulle. Mieleeni jäi ainakin lauseet ”sut hakataan”, ”noudan sut vaikka aitiosta” ja ”v*&?n mu?*&u”.
Perinteiseen Inkkarityyliin kahdeksan ottelun voittoputki ja taistelu play-off-paikasta oli hyvä päättää Vammalassa ottelussa sarjajumbo VaPsia vastaan. Tätäkin ottelua kyllä johdettiin perinteisesti kolmella maalilla, mutta konstaapeli Saarisen loukkaantumisen myötä vaihtopenkille jääneet kymmenen sulkapäätä eivät jaksaneet taistella loppuun asti. Näin vammalalaiset pääsivät polttamaan lähes playoffeihin asti kasvaneen toteemipaalun tuhkaksi. Edelleen ihmetyttää, miten on mahdollista, että keskiviikon kotiottelussa oli täydet 18 pelaajaa ja halukkaita jouduttiin jopa pudottamaan kokoonpanosta, mutta viikonlopun vierasotteluun ei saatu kasaan kuin reilut kaksi kentällistä.
Kausi päätetään sunnuntaina sarjajohtaja Lauttakylän Lujaa vastaan, jonka jälkeen onkin hyvä alkaa keskittymään kauden päätapahtumaan, eli Inkkariristeilyyn. Risteilylle myös fanit ovat tervetulleita, mukaan kannattaa ottaa oma päähine ja sopivasti sotahenkeä...
-88-
